Niin että onnistuin sitten keräilemään luuni ja sain valmiiksi sen kolmen novellin kokoelman. Nyt on J.H. Erkon kilpailuun lähetettävänä kaksi novellia. Kolmannen kirjoitan tänään valmiiksi, mutta ensin menen vähän katselemaan taitoluistelua muun perheen kanssa.

Sitten editoimaan. 

Olen pohtinut, pyytäisinkö novelleille koelukijoita mieheni lisäksi, joka ne lukee ainakin joka tapauksessa (en näe omia virheitäni vaikka kuinka lukisin). Tämä on vähän ojasta allikkoon -tyyppinen ongelma. Jos pyydän useampia koelukijoita, saan ehkä paljon palautetta, enkä ehdi muokata tekstiä. Sitten harmittaa lähettää keskeneräinen novelli. Voin myös saada ristiriitaista palautetta, ja se on vielä pahempi. Ja toisaalta tietysti tiedän, että loppupelissä koeluetuttaminen tekisi novelleista parempia ja parantaisi mahdollisuuksiani itse kisassa. Aikaa vain on niin vähän.

Olen yrittänyt taivutella itseäni ajattelemaan, että koelukijathan eivät olisi ammattikirjailijoita vaan perusjaanoja (huom, niin kuin allekirjoittanut). Ja novellikilpailun tuomarit ovat ammattikirjailijoita. Joten onko perusjaanan palautteesta hyötyä vai pahimmassa tapauksessa haittaakin... Ymm... en tiedä.

Romaanini kohdalla se on eri juttu. Se lähtee ilman muuta ainakin kolmelle-neljälle ihmiselle koelukuun, kunhan itse ensin saan sen editoitua kuntoon, jossa kehtaan antaa lukuun. Ja kunhan löydän halukkaat lukijat, jotka ovat riittävän läheisiä halutakseen minun parastani mutta riittävän etäisiä, etten loukkaannu saamastani palautteesta.