Aiempi uhoamiseni ei käynyt toteen eli en jaksanut kymppiin asti. Syytän itseäni, koska nukahdin vauvaa nukuttaessa. Tunti meni hukkaan! No, ehkä voin syyttää myös Frasieria, joka inhottavasti alkoi tulla telkkarista juuri kun ajattelin kirjoittaa.

8984 sanaa joka tapauksessa. Miten tätä nyt tuleekin näin hitaasti.

Huomasin, että täytyy pohtia Lauran lapsuutta. En ole miettinyt sitä juuri ollenkaan, vaikka olen kirjoittanutkin siitä jotain, ja se vaikuttaa aika merkittävästi muutamiin tärkeisiin ihmissuhteisiin. Lapsuus mielessä siis lähden nukkumaan.