Vitsi vie että kirjotuksia on vaikea lopettaa. Ensimmäinen lopettaminen ei ole kovin vaikeaa, koska kirjoitukseen palataan vielä. Se pannaan "palataan tähän vielä" -kasaan, joten oikeastaan se ei ole lopetus. Todennäköisesti kun loppua tullaan vielä muokkaamaan. Toinen lopettaminen sujuu samaan tapaan, koska senkin jälkeen voi palata viimeistelemään loppua. Mutta kun kolmannella lopettamisella piti nimenomaan lopettaa, tuska tulee vaan!

Toisin sanoen olen yrittänyt lopettaa kahden sivun muistokertomusta kirjoituskilpailua varten. Kirjoitus on hyvä, mutta loppu on vaikea, etenkin kun kyse on näin lyhyestä jutusta. Loppulause on prosentuaalisesti merkittävämpi kuin vaikka 200-sivuisessa. Se ei saa vesittää koko kertomusta latteudellaan.

Olen myös yrittänyt lopettaa 15-sivuista novellia, mutta sekään ei ota onnistuakseen. Periaatteessa tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta se ei onnistu. No, teen sen nyt. On jäljellä vielä 20 minsaa perheeltä lunastettua kirjoitusaikaa. Kirjoitan sen lopun nyt ja paikkaan myöhemmin.