Mulla on päivän mittaan tullut monta juttua, jotka pitäisi mainita, enkä saa niistä yhtä kunnollista kokonaista. Tyydyn siis listaamaan ajatukseni näin numeerisesti.

1. Aamulehden toimittaja soitti mulle haastattelupyyntöä. Lupasin jalomielisesti (lue: innosta täristen) olla haastateltavana huomenna.

2. Annan haastattelun länsisuomalaisella rannalla, jossa perheen kanssa liikuskelemme. Näyttäydyn bikineissä. Pysykää siis kaukana.

3. Ei huolta, se on puhelinhaastattelu. En esiinny bikineissä lehdessä, pelkästään rannalla.
3a. Mies väitti, ettei sillä kyseisellä rannalla ole paljon porukkaa.
3b. Kaupassa ei ollut uimapukua, jossa olisi ollut peittävä alaosa. Valitsin kahden pahan väliltä: maha vai reidet.
3c. Viisivuotias tytär sanoi, että sun uudet bikinit on hienot, ja kykenin katsomaan itseäni peilistä, joten pystyn esiintymään niillä rannalla, jolla ei ole paljon porukkaa.
3d. Voin aina istua lähinnä kaulaani myöten vedessä.

4. Loppuviikon olen @Oulu (isoäitini täyttää 85 vuotta ja juhlii, jos niin kauan saa elää niin kyllä on syytä juhlia!) ja @Isokyrö, jossa suuntaan Pukkilansaari bluesiin.

5. En aio alkaa informoida liikehdinnästäni ja paikoista, jonne mua voi tulla haukkumaan. Appiukkoni järjestää kyseisen blues-tapahtuman, joten tämä on mainos!

Summa summarum: Esiinnyn huomenna bikineissä, annan puhelinhaastattelun ja ilmoitan julkisesti, mihin bileisiin menen viikonloppuna. Kohta mä huomaan vastaavani kutsuun, kun joku huutaa Tuksua.

P.S. Otsikko oli halpamainen julkisuustemppu, joka todennäköisesti osui omaan nilkkaan varmistamalla, että ne jotka toivoivat saavansa virtuaalihenkilöltä huomenna bikineissä, eivät sylkäisekään minun kirjani suuntaan.