Anonyymi kirjoitti toisaalla:

"Uskoisin myös, ja tiedänkin, että kustannutoimittajat kyllä kiinnittävät huomiota tekstin uskottavuuteen...Ainakin ammattitaitoiset kustannustoimittajat."

Ensinnäkin muistutettakoon, että mä tunnen vain yhden kustannustoimittajan eli omani. Hän on ihana, kekseliäs, valoisa ja tarkka persoona.

Ainakin toistaiseksi. Veljen vaimon editointia ei nimittäin ole vielä aloitettu. Oon nähnyt vain vilaukselta hänen kopionsa kässäristä, jossa oli punakynällä merkitty alaviite numero 53. Ehkä en enää kuukauden ja 78 punakynämerkinnän jälkeen pidä kustannustoimittajastani ollenkaan.

Mutta ylipäänsä halusin sanoa muutaman sanan kustannustoimittajista heidän ammattiaan ollenkaan tuntematta.

Kuten toisessa postauksessa sanoin, viime päivinä olen lukenut enemmän tai vähemmän alkua Juha Itkosen ja Virpi Hämeen-Anttilan viimeaikaisista kirjoista. Molemmista on tullut sellainen vaikutelma, että olisi pitänyt editoida. Mä en tiedä, onko sille joku parempi sana olemassa: tarkoitan siis tekstin saksimista, turhien rönsyjen karsimista niin, että johtoajatukset tulevat paremmin esille.

Näin maallikkona mä ajattelen, että se olisi kustannustoimittajan päätehtävä: nähdä tarinan sanoma ja auttaa kirjailijaa karsimaan niin tarinasta, hahmoista kuin dialogistakin ylimääräinen, jotta kertomuksen sanomaa ja olennaisia osia voidaan korostaa. Näin mä haluaisin kustannustoimittajani tekevän. Siis tässä vaiheessa, kun en tiedä, mitä hän oikeasti tekee.

Mä ajatelisin, että kustannustoimittajan saa ja pitää kommentoida epäuskottavia käänteitä, hahmoja tai tarinan junnaamista, tai kiidättämistä. Ja varmaan on muitakin asioita, joita saa ja pitää kommentoida.

Mutta kuitenkin mä haluaisin muistuttaa vähintäänkin itseäni siitä, että näitä asioita kustannustoimittaja kommentoi omalla näppituntumallaan ihan yhtä suurella äänenpainolla kuin kuka tahansa lukija. Tai näin mä ainakin itse ajattelen - en mä kumarra kustannustoimittajani koulutusta vaan arkista ajattelua, sitä samaa, mitä lukijallakin on. Hän vaan tekee sitä työkseen ja on velvollinen antamaan loppuunastiajateltuja kommentteja, toisin kuin tavallinen lukija.

Piristävää olla maallikko.

Nyt mua voi sitten valaista siitä, miksi kustannustoimittaja onkaan paljon viisaampi kuin lukija!