Hyvä Juha Vuorinen! Pyydän sinulta suuria, koska uskon sinuun. Olet toimelias mies ja menestyvä kirjailija, joka on onnistunut ansaitsemaan työllään ja murtanut muureja kustannusalalla.

Olen muuten pirun harmissani, että ehdit valloittaa ABC-asemat. Se ei ollut juolahtanut mulle mieleenkään. Pointseja kotiin!

Tämän kehuskelun jälkeen pyydän, hyvä Juha Vuorinen: Voisitko perustaa Suomeen uuden kirjailijaliiton?

Sellaisen, joka liittäisi yhteen kirjailijoita, jotka haluavat elää omalla työllään eikä saavuttamattomilla apurahoilla. Uusi kirjailijaliitto voisi ensi töikseen neuvotella paremmat lainauskorvaukset, ja kerron nyt heti miksi.

Tapasin tänään mieheni sukulaisia. Tavallisia, kolmikymppisiä, nelikymppisiä, viisi- ja kuusikymppisiä eteläpohjalaisia perusjaanoja. Terveydenhoitajia, ensihoitajia, koulunkäyntiavustajia, siivoojia, keittäjiä, pankkineitejä - ja oli siellä muuten yksi Helsinkiin muuttanut ekonomikin joukossa. Kysyin, mikä olisi heidän mielestään reilu korvaus kirjailijalle siitä, että hänen kirjansa lainataan kirjastosta.

Useimpien mielestä reilu korvaus olisi euro per laina. Halvimmillaankin mieheni kummitäti puhui 20-30 sentistä per laina.

Totuushan on, että kirjailijalle maksetaan yksi sentti lainaa kohden. Tämän totuuden kuullessaan nämä kirjaston käyttäjät nauroivat, pöyristelivät ja hämmästelivät. Että voiko olla totta.

Lukijat siis haluaisivat palkita kirjailijan. Viime päivien keskusteluissa (ensin omassa blogissani, sitten Kirsti Ellilän blogissa, sitten Pasi Ilmari Jääskeläisen blogissa) on käynyt ilmi, että monet kirjailijat itse eivät sitä palkkiota oikeastaan kaipaa. Heille tuntuu riittävän, että kirja on kirjaston hyllyssä tai mieluummin jonkun kotona luettavana. He pitävät kirjastoa markkinointikanavana: moni kuulemma ostaa kirjan kotihyllyyn luettuaan sen ensin kirjastossa.

Ai niin, kysyin sitäkin. Itseltäni, mieheltäni, anopiltani ja kälyltäni, jotka olivat paikalla siihen aikaan. Että kuinka moni on ostanut kirjan luettuaan sen ensin kirjastossa. Käly muisti hetken mietittyään ostaneensa kerran divarista yhden kirjan, jonka oli lukenut kirjastoslainana. Minäkin uskon pari kertaa hankkineeni alelaarista jo ennalta tutun kirjan. Anoppi ei ollut tehnyt sitä koskaan, eikä mieheni. Yhteenlaskettu kirjastolainojemme määrä lienee useissa tuhansissa, joista siis 3-4 tapahtumaa on johtanut second hand shoppingiin.

Voi, Juha Vuorinen, minä ja muut köyhät kirjailijat tarvitsemme sinua kipeästi! Liityn uuteen liittoon heti, nousen barrikadeille kanssasi, taistelen tuulimyllyjä vastaan, potkin vastavirtaan!

Muuten. Kysyin tätä samaa - siis sitä, mikä olisi oikeudenmukainen korvaus kirjastolainasta - appiukoltani, taidemaalarilta ja vapaapäivämuusikolta. Hänellä on pienimuotoinen blues-bändi, joka keikkailee silloin tällöin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella. Appiukko vastasi niinikään, että reilu korvaus kirjan lainauksesta olisi euro, ja nauroi sentille.

Sitten hän kertoi pienimuotoisen blues-bändinsä saamista Teosto-korvauksista. Hän (kappaleiden tekijä) sai korvauksia edellisvuodelta 300 euroa. Appiukko veisteli ulkomuistista suuntaa-antavia lukuja soittokertakohtaisista korvauksista: paikallisradiosta korvaus on noin 20-30 euroa per soittokerta, valtakunnallisesta radiosta noin kaksinkertainen hinta.

Google vahvisti nämä suuntaa-antavat arviot kahdella linkillä: 1 ja 2.

Huomauttaisin tässä vaiheessa, että anonyymi kirjailijatar Laura Saari kertoi saaneensa lainauskorvauksia yhdeltä vuodelta 31 euroa, kun hänen kirjansa olivat käytännössä koko ajan lainassa. Kirjastojen nettisivuilla on myönnetty, että noin 2000 lainauskertaa johtaa 20 euron Sanasto-korvauksiin kirjailijalle.

Juha Vuorinen. Nyt jo rukoilen sinua. Tee tälle asialle jotain. En tiedä, pystyykö, haluaako tai ennen kaikkea voiko kukaan muu sille tehdä mitään. Jonkun eturivissä on alettava mylviä, jotta me aloittelijat ja muut takariveissä voimme yhtyä huutokuoroon.

Peace out. Mun numerot ja osoitteet löytyy nettisivuilta, niin voidaan liittyä toisiimme.

P.S. En ole katkera muusikoille enkä Teostolle. Job well done! Työstä pitää saada korvaus!

P.P.S. Pahoittelut niille, jotka ovat kiukustuneet, pöllämystyneet tai pahoittaneet mielensä siitä, että tällaisesta asiasta kehtaa esikoiskirjailija valittaa ja herättää keskustelua. Emmä sille mitään voi, kun on asuntolaina maksettavana ja kolme suuta ruokittavana.