Oon vähän miettinyt. Pakon edessä kustannusopimuksen pykäliä. Olen kysynyt neuvoa mieheltäni, isältäni, kirjallisuusagentilta sekä kahdelta kirjailijalta. Yksi sanoi, että sopimus on alle standardien, toinen taas että se on aika hyvä. Kirjallisuusagentti ei ottanut kantaa pelkkään sopimukseen, mutta arveli taustatietojen perusteella sen olevan kohtuullinen. Kehottivat – kaikki – soittamaan Kirjailijaliittoon mutta en ole kehdannut, kun juuri niitä haukuin, heh heh.

Tein sitten sen mitä teen aina epätoivossa. Eli googletin.

Löysin Idiootti Kustannusosakeyhtiön blogista erinomaisen kirjoituksen, jossa haukuttiin vähän lisää Kirjailijaliittoa siitä, että se on elitistinen salaseura eikä aja esikoiskirjailijoiden asiaa, vaikka he sitä apua ennen kaikkea tarvitsisivat (ne sen sanoi, en mä!).

Niinpä! Esikoiskirjailijat tekevät sopimuksensa uusimman inflaatiokertoimen mukaan, joten he määräävät – me määräämme – kirjailijoiden ansiotason. Tottakai nimekkäät kirjailijat tekevät tuhannesti paremmat sopimukset, mutta heidänkin sopimuksensa olisivat parempia, jos esikoiskirjailijoiden ansiot olisivat yhdenmukaisesti paremmat.

En tosin ole tässä tilanteessa ensimmäistä kertaa. Peruskoulutustani puolustava ammattiliitto päätti muutamia vuosia sitten jättäytyä pois yleisestä työehtosopimuksesta. Vastavalmistuneita kannustettiin, että nythän voitte neuvotella itse omat palkkanne ilman sitoumuksia. Neuvottele siinä sitten ilman ainuttakaan meriittiä... Minäkin, vaikka aika kipakka olenkin, lähinnä nielaisin kun kysyttiin palkkatoivetta. Onneksi en ollut erehdyksen vuoksi maksanut jäsenmaksujakaan, siitäs saivat.