Päivän Viivi ja Wagner oli Hesarissa niin osuva, että aloin epäillä tallikaveri Tuomolan lueskelleen mun blogia.

No, en mä oikeasti usko, että se lukee tätä. Enkä mä oikeasti usko, että kukaan muukaan tätä lukee, mut kyllä silti täällä vaan ihmisiä käy. Tänäänkin 59 ihmistä, vaikken ole kirjoittanut mitään. Se on muuten noussut, aiemmin kävi noin 30 ihmistä tällaisina nollapäivinä.

Tämän kirjailijapäivän kohokohta: Soitin kustannustoimittajalle. Kun en jaksanut kirjoittaa mailia. Milloinkohan nuo lakkaa olemasta hienoja juttuja?

Vielä puolitoista päivää Helsingissä. Sit oon oma itseni ja voin jorista päivittäin monta postausta. Tänne en ottanut edes kannettavaa mukaan, kun enhän mä sitä muka tarvi. Sit oon hyppinyt täällä vanhempieni luona maililla ja blogilla. Elämme niin jänniä aikoja!