Sain uuden idean romaania varten. Näitä tulee tietysti aina välillä, oli kirjailija tai ei, mutta tässä tuntui heti paikalla olevan... jotain erityistä. Luulen, että sen mä tulen vielä kirjoittamaan.

Kerroin puolisolleni ideasta. Kun se kysyi. Hänen tyhjentävä kommenttinsa: "Eiks tollasia nyt oo kirjoitettu?"

Selitin - mielestäni muuten aika rauhallisesti - ettei maailmassa ole enää uusia ideoita. Kaikki ideat on enemmän tai vähemmän tehty, etenkin jos ne koskettavat näitä tavallisia aiheita joista minä kirjoitan: perhettä, rakkautta, syntymää, elämää, kuolemaa, arkea ja juhlaa. Pitää vaan keksiä uusi näkökulma ja/tai varmistaa, ettei siitä aiheesta nyt ihan viime vuosina olis kirjoitettu ihan samaan tyyliin.

Mies ei sanonut enää mitään. Nyt en sitten tiedä, onko asia noin kuin väitin.

Mut eikö joka tapauksessa suurin osa kirjoista ja elokuvista voida tiivistää Studio Julmahuvin lanseeraamaan ilmaisuun: [nuoren pojan] kehityskertomus mitättömyydestä keskinkertaisuuteen.