Kuulin radiosta tänään erittäin kiinnostavan mainoksen. Miehistä, jotka murahtelevat kampaajalle, jotka käyttävät aina samanlaisia silmälaseja. Jäin oikein kuuntelemaan ja arvailin, että mikä mainos tämä on. Optikon, kampaajan?

Puolen minuutin jälkeen alettiin puhua TEL-maksuista ja LEL-maksuista. Arvasin, että ach tämä on jonkun valtion viraston mainos, eihän kenelläkään muulla ole maksaa näin pitkistä mainoksista, vielä Novalla.

Ja kököt! Mainostettiinkin Viktor Kärpän äänikirjaa!

Siis miksei kirjoja mainosteta tänä päivänä enempää tällä lailla? Lukemalla sadoille tuhansile kuulijoille ensimmäinen sivu, tai pari kappaletta parhaasta kohdasta. Kuulija pääsee heti sisään tekstiin ja kiinnostuu.

Ainakin minä ostaisin Viktor Kärpän nyt paljon todennäköisemmin. Tai, no, kirjan nimi ei jäänyt mieleen. Ja Viktor Kärppiä on vissiin aika liuta.

Mut no, siis pointti: kirja ja sisällön pakkokuuntelutus yhteen soppii.