Uusi kuva blogissa - se on markkinointia. Nähtävissä tossa oikealla.

Luin joskus keväämpänä Ilkasta jutun Anne Linnonmaasta, joka harmitteli suomalaisen muotoilun tilaa. Tarkka lainaus:

"Luullaan, että huippumallisto aina lyö itsensä läpi. Se on harhaa. Menestyjät ovat aina rakentaneet markkinoinnin kuviot ensin kuntoon."

Mä uskon, että tämä pätee vähän kaikille aloille, jossa yrittäjiä on monta ja menestyjiä vähän. Vaikkapa, hmm, kotimaisen kaunokirjallisuuden alalle. Todennäköisesti monet kirjoittajat uskovat, että hyvä kirja kyllä huomataan. Kuitenkin kirjakritiikeille on lehdissä vain vähän tilaa - aina entistä vähemmän - joten pelkällä kirjalla on vaikea menestyä.

Aiemmassa keskustelussa nimimerkki yksi lukija viittasi siihen, että kirjailijoiden ensisijainen tehtävä on kirjoittaa (ei näillä sanoilla, mutta se oli kirjoituksen gist). Onko?

Kirja on paljolti kirjailijansa tuote - siltikin, vaikka kirjailija saa sen myynnistä melko pienen osan - ja monet lukijat haluavat tutustua myös kirjoittajaan. Yhäkö vain kirjailijan tehtävä on yksinomaan tuottaa tekstiä?

Anne Linnonmaa sanoi myös:

"Kymmenestä opiskelijasta kahdeksan haluaa oman malliston. Lahjakkuutta tekemiseen ja ideointiin on, mutta moni odottaa, että joku muu hoitaa tuotteet eteenpäin."

Kirjailijoille on luotu tähän oma koneistonsa, mutta ei kai se enää 2010-luvulla ole näin yksioikoista, että koko markkinointivastuu on kustantajan? Voisin joka tapauksessa veikata, ettei monikaan tekstinsä kustantamoon lähettävä hoksaa markkinoida itseään vielä siinä vaiheessa. Mun mielestä markkinointi on tärkeää joka askeleella. Kukapa ymmärtäisi kysyä, jos en kerro.

Jos muuten joku ei tiedä, kuka Anne Linnonmaa on. Niin hän on tunnettu vaatealan yrittäjä, Vuoden muotitaiteilija v. 1999 ja Vuoden yrittäjä sekä Vuoden nainen v. 2003.

Mä vaan tykkään tällaisesta poikkitieteellisestä (tai poikkitaiteellisesta) näkökantojen sotkemisesta.