Viimeinen luku on valmis. Siitä tuli vähän laahaava, mutta niin viimeiset luvut usein ovat, ainakin minun lukemissani kirjoissa. Turhanpäiväistä paisuttelua. Oikeasti kaikki tärkeä kannattaisi alleviivata jo viimeistä edeltävään lukuun, koska viimeisessä harpotaan yli (siis, ainakin minä harpon) jotta saisi tietää, miten niille lopulta käy.

Viimeinen lause on tärkeä, ei viimeinen luku. Ja ensimmäinen luku on paljon tärkeämpi kuin kumpikaan niistä.

82 465 sanaa. Vielä vähän paikattavaa välikohdissa, ja luultavasti teen vielä yhden merkittävän rakenteellisen muutoksen, ennen kuin julistan ensimmäisen version valmiiksi ja jätän odottamaan editointia.

Väliajalla pitää paneutua J.H. Erkon kirjoituskilpailuun. Lainasin kirjastosta pari kirjaa draaman perusteista ja kirjoittamisen tarkastelusta, joten ajattelin ensimmäisen version valmistuttua ensin lukaista niitä kirjoja ja sitten harjoitella editointia novelleilla. Olen ne syksympänä kirjoittanut, nyt on tarkoituksena vain vähän viilata ja sitten lähettää. Ne voivat olla tosi surkeita tai tosi hyviä, en muista yhtään!