Kustantajan mukaan Veljen vaimo on kevään 2011 kotimainen kärkikirja. Mitäs pirua siitä sanoisi?! Arktinen Banaani mainitsi asian kuin ohimennen, mutta tietysti tartuin juuri siihen.

Niin, niin, I bet you say that to all the girls...

Pohdin siivotessani vähän tätä kevään 2011 kotimaista kärkikirjaa. En pohdi asioita kovinkaan usein, mutta siivotessa aivot jäävät harmillisen vapaaksi.

Veljen vaimo on viihderomaani aivan eittämättä. Mutta ei se kuitenkaan ole kepeä. Minusta se on sävyltään sydämeentunkeva ja joissain kohdin riipaiseva. Se sisältää paljon aitoa tunnetta ja vain vähän silottelua.

Veljen vaimo saattaa hyvin olla aikalaisromaani. Se kuvaa etupäässä kolmikymppisten kaupunkilaisten arkea elämän pakottamissa taitepisteissä, kun on pakko tehdä valintoja, joita ei haluaisi vielä tehdä. Se taitaa kuvata aikuiseksi kasvamista silloin, kun jo ollaan aikuisia.

Kutsun Veljen vaimoa itsepintaisesti viihderomaaniksi, vaikka epäilen joidenkin sujauttavan sen tuolla kuvauksella samaan lokeroon Himoshoppaajan ja Olivia Joulesin kanssa. Ajattelen, että John Irving kutsuu - kuulemma - itseään viihdekirjailijaksi, joten mulla ei ole mitään syytä olla kutsumatta omaa esikoistani viihderomaaniksi.

Minusta Veljen vaimo ei ole hassumpi esikoisromaani. Se on moniääninen ja värikäs, vaikka luulin, että esikoiseni olisi yksiraiteinen kuvaus keski-ikäisestä kotiäidistä. Hah!

Soppari on muuten valmis ja allekirjoitetaan kesäkuun alussa Helsingin reissullani. Jos en vielä sössi jotain.