Juha Vuorinen on selvästi ritarillinen mies! Kutsuin häntä valkealla ratsulla, ja niin hän karautti paikalle.

Toisin sanoen siis, hän vastasi aiempaan blogipostiini sähköpostilla.

"Parhain Henna,

ajatuksesi on hyvä ja miettimisen arvoinen. Olen suunnitellut perustavani säätiön, joka tukisi valitsemallani tavalla nimenomaan esikoiskirjailijoita. Tavallaan ottaisin siipieni suojaan esikoiskirjailijoita ja ajaisin heidän etujaan sillä tietoudella, mikä minulle on syntynyt työskennellessäni niin kirjailijana kuin kustantajanakin.

Minulle on syntynyt monia kustantamoita laajempi kokemus kirjabisneksestä, koska asiakkaitani ovat perinteisten kirjakauppojen lisäksi huoltoasemat, marketit, halpahallit, laivat, lentokentät ja monet muut ei niin perinteiset kirjojen myyntipaikat. Moni voi pitää nimeeni liitettyä ”kioskikirjailija”-termiä halventavana, mutta minulle se on meriitti kontaktista myös sellaiseen kansanosaan, joka ei yleensä käytä aikaansa kirjallisuuden kanssa pelehtimiseen.

Itse en ole saanut koskaan senttiäkään kirjastokorvausta vaikka kirjojani on lainattu läjäpäin kirjastoista. En edes tiedä kenen taskuihin minulle kuuluneet lantit ovat päätyneet.

Itse olen oikaissut kirjaston käyttämisen mainoskanavana kustantamalla pääsääntöisesti tuotantoni edullisina pokkareina. Minulle merkitsee enemmän suuri lukijakunta kuin näyttävä kate, joka syntyy kovakantisista kirjoista, joita myös pidetään menestyksen mittareina. Eli halvalla ostettu (lainattu?) kirja ei ole niin arvokas kuin koviin kansiin painettu ja kustantamon tulosta turvottama? Näin se menee vaikka muuta halutaan väittääkin.

Annetaan asian hautua ja kehitellään sen muotoa vielä eteenpäin.

Ehdottaa

Valkean ratsunsa selässä hirnuva Juha

P.S. Minun puolestani voit julkaista kirjeeni sopivaksi valitsemassasi yhteydessä."

Nyt jää epäselväksi vain se, että onko se mies vai onko se hevonen?