Tekis mieli laittaa sata huutomerkkiä, mutta se vois ärsyttää joitain ihmisiä (kymmenen ei varmaan...).

Eli sata sivua meni rikki. Tuntuu oikeasti aika hienolta, mikä tietysti on tosi tyhmää, koska tekstiä on vain muutama sana enemmän kuin eilen. Mutta jotenkin tuo satasen ylittäminen on muka todiste siitä, että tästä kässäristä tulee vielä jotain.

Ehkä 100 sivua on sellainen kohta, että siitä on vaikea enää lopettaa. Kun kerran on jo niin paljon kirjoittanut, niin sitä samalla vaivalla kirjoittaa sitten jo loppuun kuin alkaa rakentaa uutta. Se siinä varmaan on.

Niin ja niitä sanoja on 38 230 sipaletta. Nyt italianpadalle. Nää iltapäivän työtunnit on siitä aika kivoja, että joku muu valmistaa ruoan...

P.S. Tänään terassille tämän kunniaksi. Tai oisin menny muutenkin, mutta kunnioitettakoon sillä tätä!