30 809 sanaa ja 81 sivua. Öh pikkuisen tökki toi kirjoittaminen twiittailun ohessa, mutta sain lopulta kaksi kokonaista aanelosta valmiiksi. Päästiin perille.

Tulikohan siitä ihan sontaa? Sen näkee huomenna, kun lukee läpi.

Nyt mun on pakko suunnitella jatkoa ennen kuin teen sille mitään. En ole enää niin huolestunut siitä, että kirja jakautuu kahtia. Lauran maailma on yhdistävänä tekijänä paremmin kuin luulin. Luulin, että kirja kertoo enemmän muista kuin Laurasta, mutta sitkeä ja älykäs Laura on noussut esiin tekstin virrasta (ihan karmea kielikuva, sorry).

Kirjoitin joskus aiemmin, etten oikein tunne Lauraa. 70 sivua myöhemmin taidan kuitenkin alkaa ymmärtää häntä.